Reportaasi Helsinki Sauna Day 2018

Saunaday 2018 alkoi rääntäsateisissa tunnelmissa kansallismuseon takapihalle viritetystä saunakylästä. Iltapäivästä paikalla olikin mukavasti porukkaa.

Pukuhuoneeksi oli rakennettu pressuteltta, joka ajoi loistavasti asiansa. Paikalle oli tuotu neljä erilaista parakki/tynnyrisaunaa sekä palju. Peseytyminen hoidettuin ulkosalla lämminvesisaavista kauhomalla.

Löylyihin tuli suunnattua ensimmäiseen kohdalle osuneeseen, eli vankkurisauna vihtoriin. Tämä sauna lämpeni puilla ja lauteet olivat melko matalalla. Kiukaan päälle oli viritelty jännä ropelli, joka pyöri löylyn vaikutuksesta. Ilmeisesti tarkoitus oli saada löyly leviämään paremmin. Tässä hetken istuttua alkoikin jo päästä rentoon saunaday fiilikseen.

Seuraava kohde oli punainen palosauna, joka myöskin muistutti parakkia. Tänne saikin jo hetken jonottaa raittiissa ulkoilmassa. Onneksi juttuseuraa riitti ja janojuomaa oli mukana. Lopulta saunaan päästyä löylyt tuntuivat todella mukavilta. Tästä oli saatu liikkuvaksi saunaksi todella toimiva. Lauteet olivat tarpeeksi korkealla ja kiuas tarpeeksi tehokas. Löylyissä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta kohteliaasti oli lopulta annettava tilaa seuraaville ulkona jonottaville.

Hetken vilvoittelun jälkeen alkoi löylyt taas houkuttelemaan. Suunnaksi valikoitui savusauna, jonne jono näytti melko lyhyeltä. Jonossa selvisi, että saunaa lämmitettiin hetki, kun oli ehtinyt jo viilenemään päivän löylyissä. Lämmittäjät vakuuttivat, että kymmenen minuutin päästä olisi häkälöylyt heitetty ja sauna avautuisi. Tällävälin jonoon ilmaantui mielenkiintoinen kaveri, joka toivoi saavansa esittää saunassa porukalle kalevalaisia saunaloitsuja. Tämähän kävi kaikille.

Saunakylä

Sauna avautui lopulta ja loitsumies otti paikkansa läheltä kiuasta. Porukan päästyä sisään hän kehotti kaikkia ottamaan hyvän asennon ja sulkemaan silmät. Tämän jälkeen loitsunlukija aloitti säkeiden lukemisen ja kaatoi hiljalleen vettä kiukaalle. Loitsut sisälsivät runoutta puhdistautumisesta ja virkistäytymisestä. Jonkin ajan kuluttua sessio tuli päätökseen ja oli aika päästää seuraava jonossa värjöttelevä porukka sisään. Tässä kohtaa tuli vilkaistua kelloa ja varattu saunavuoro alkoi jo painaa päälle. Valitettavasti saunakylän kehuttu tuubisauna ja palju jäivät testaamatta, kun oli pikaisen pesun jälkeen suunnattava rautatieasemalle.

Rautatieasemalta hyppäsimme metroon ja suuntasimme Ruoholahteen päivän ainoaa ennaltavarattua kohdetta kohti. Saavuimme Kaapelitehtaan kattosaunan viimeiselle vuorolle, noin vartin yli viisi. Tässä vaiheessa saunasta purkautui ulos edellisen vuoron porukkaa. Osa edellisestä porukasta oli selvästikkin aloittanut löylyttelyn tai ainakin tarvittavan nestetankkauksen jo hyvissä ajoin, joten paikka vaikuttikin lupaavalta.

Kaapelitehtaan Saunan pukutila

Ennen löylyttelyä katsastimme näköalan sekä saunan tilat.  Näköalaa katsastaessa mieleen työntyi pakosta Leevi and the leavingsin kappale Jos Helsinki on kaunis. Nimittäin sen verran harmaata ja räntäsateen kaunistamaa maaliskuun päivää Helsingissä vietettiin. Selkeällä kelillä näköala olisi tietenkin ollut aivan toinen. Räntäsade kuitenkin sopi ihan kivasti hiljalleen tummenevaan päivään.

Säästä huolimatta tunnelma saunassa oli hyvä ja tuttavallinen. Juttu kulki uusien saunatovereiden seurassa. Puhetta oli paljon muista saunoista, etenkin Sauna Dayn saunoista. Parhaana kokemuksena päivältä yleisesti pidettiinkin kauniissa Kannelmäen kaupunginosan rauhaisella Sintratorilla piipahtanutta Saunabiiliä. Saunaillan bloggaajat kuitenkin (totta kai) missasivat kyseisen nähtävyyden.

Kaapelitehtaalle oli saunomaan saapunut myös viime vuonna kaasutehtaalla tapaamamme The Saunamestari porukoineen. Tällä kertaa löylylätsä oli tosin merikapteenimallia. Muut porukasta olivat sommistautuneet ruotsalaista kiekkovarustevalmistajaa kunnioittavaan Jofa-malliseen saunapäähineeseen.

Kaapelitehtaan saunaassa oli tilaa yllättävänkin hyvin, joten ehkä 15 henkilön ennakkoilmoittautuminen oli ihan sopivasti arvioitu. Löylyyn mahtui aina halutessa ja kaljottelutilassa olisi ollut sijaa jopa isommallekkin poppoolle. Alussa kiuas vaikutti liiankin väsyneeltä, mutta reilulla vedellä sai kuitenkin vielä löylyt aikaiseksi.

Kaapelitehtaan löylyhuone

Vuoron pyörähdettyä loppupuolelle aloimme suunnittelemaan iskua seuraavaan kohteeseen. Kohteeksi valikoitui Lauttasaarelaisen kulttuurikeskus Sähinän Jazzsauna.

Pienen kävelyretken päätteeksi Saavuimme Sähinän pihalle, jossa saunasta saapunut pariskunta neuvoi meitä menenään saunan taakse, josta löytyi käynti saunatiloihin.
Sisätiloissa soi musiikki ja porukkaa olikin ahtautunut sisään, kuin Poriin Jazzien aikaan festarialueelle. Vapaita naulakoita ei löytynyt, joten heitimme ryysymme käytävän lattialle ja lähdimme saunomaan.

Löylyyn pääsy ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertainen taski. Saunaan oli jono, joka ylettyi pesutilojen halki käytävälle asti. Ajattelimme silti jonon vetävän nopeasti, joten jonotuksen ajaksi matkassa oli vain yhdet pikku koffit. Paha virhe. Jonotus kesti varmaan puolisen tuntia. Mentaliteetti oli ilmeisesti se, että saunaan päästyään paikasta ei luovuta. Kun viimein pääsimme löylyihin huomasimme kiukaan olevan pieni ja hyytynyt. Mutta päätimme kuitenkin antaa kiukaalle mahdollisuuden, ja kyllä se vähän sihisikin. Löylyjen jälkeen emme enään tohtineet lähteä uusintakierrokselle, vaan  poistuimme vähin äänin.

Tässä vaiheessa ilta oli edennyt sen verran pitkälle, että vaihtoehdot saunojen suhteen alkoi olla vähissä. Onneksi kohtuullisen lyhyen matkan päässä Jätkäsaarella oli vielä HOAS:n sauna. Päätimme suunnata sinne.

Entisinä opiskelijoina ja HOAS:n asukkaina emme odottaneet paikalta liikoja. Sauna kuitenkin ylitti kaikki odotuksemme. Taloyhtiösauna sijaitsi kahdeksannessa kerroksessa. Saunassa oli hyvä pukuhuone. Kohtuu suurehko pesutila ja hyvä löylyhuone uudehkolla Harvian kiukaalla. Ei mitään erikoista, mutta hyvä toimiva perussauna.

Vaikka Sauna oli yksi Sauna Dayn myöhimpään auki olevia kohteita, niin tungosta ei ollut. Meininki oli rento, löylyistä sai halutessaan kovat ja paikassa oli kiva ryypätä. Löylyjen päätteeksi sai iltaa jatkaa vielä alakerran kerhotilassa. Kerhotilassa olikin hyvä päättää vuoden 2018 Saunaday ja juhlistaa onnistunutta päivää vetämällä vielä kunnolliset naamavellit ennen paikalta poistumista ja seuraavan Helsinki Sauna Dayn odotuksen aloitusta.

Päivä oli ollut mukava, mutta raskas. Valitettavasti tänä vuona saunojen lukumäärä ei ihan ollut sellainen, kuin odotimme. Etenkin illan kohteet olivat todella niukassa.